Olen tässä aamukahvini ääressä työkoneella istuessani miettinyt sihteerin ammatin kiehtovuutta. Siihen kuitenkin liitetään jonkinlaisia kliseisiä oletuksia, kuten: "sihteerit ovat seksikkäitä vamppeja pikku hamosissaan joilla on kuuma suhde miespomoonsa yleensä lähinnä siitä syystä, että he pääsisivät ylenemään reittä pitkin johonkin mukavampaan virkaan.." En ole meillä ainakaan nähnyt vastaavaa (toisaalta pomomme on nainen..). Täytyy kuitenkin myöntää, että sihteerin työssä voi ja täytyy hyvällä omalla tunnolla olla huoliteltu, siisti ja naisellinen. Mikään ei ole niin herkullista kuin ranskalaisen manikyyrin ja punaisen lakkakerroksen peittämät kynnet nakuttamassa laskutuslistoja ja muuta perin ikävää. Sitten huilataan hetki ja hierotaan käsivoidetta, otetaan hetkeksi avokkaat pois jalasta ja pyöritellään nilkkoja, syödään ehkä mysliopatukka. Se on muotia nöissä hommissa. Kun miettii muita ammatteja joita on totuttu ajattelemaan naisten hommina   Muissa "naisten hommissa" ei esiinny samanlaista feminiinisyyttä. Esim. siivoustöissä ollessani koin jonkinlaista lisääntyväistä "äijäytymistä" ukkokeskeisissä työpaikoissa. Ei siellä siivota rakennekynsissä tai sandaleteissä. Tarpeeksi monta kertaa kun olet noukkinut kukkuroillaan tupakantumppeja notkuvia muovimukeja kahvihuoneesta, luutunnut urean peittämiä lattioita  ja tuijottanut seinillä lamborghinin konepellillä keikisteleviä tipuja alat unohtamaan oman sukupuolesi. Puhumattakaan rasvaisista jutuista. Olen tullut täysin immuuniksi niille. Siksipä juuri tässä pikku.sihteerin virassa on niin viehättävää se, että saa olla NAINEN täysin häpeilemättä.. *Kiilto